Leino, Eino

Eino Leino eg. Armas Einar Leopold Lönnbohm f. 6.7.1878 på Hövelö gård i Paltamo d. 10.1.1926 i Nuppulinna, Tusby Som diktare representerar Eino Leino den nationella nyromantiken, och hans lyrik har blivit gemensam egendom bland finländarna. Finsk folkdiktning och europeiska litterära strömningar möts framför allt i hans två samlingar av Helkavirsiä (sv. Helkasånger) från 1903 och 1916. I dem smälter en ny, levande bildlighet ihop med en mytisk värld, som bottnar i folkdiktningen. Från år 1906 skriver Leino även prosa. Hans trilogi från ofärdsåren, bestående av romanerna Tuomas Vitikka, Jaana Rönty och Olli Suurpää (utgivna mellan 1906 och 1908), representerar ett brytningsskede i skildringen av folket. i sin dramatik behandlar Leino framför allt historiska ämnen. I sin tid blev Leino även känd som självständig essäist, teater- och litteraturkritiker samt politisk kåsör.
Eino Leino, oik. Armas Einar Leopold Lönnbohm s. 6.7.1878 Paltamon Hövelössä k. 10.1.1926 Tuusulan Nuppulinnassa Eino Leino oli kansallista uusromantiikkaa edustava runoilija, jonka lyriikasta on tullut suomalaisten yhteisomaisuutta. Suomalainen kansanrunous ja eurooppalaiset kirjalliset virtaukset yhdistyvät erityisesti kahdessa Helkavirsiä-kokoelmassa (1903 ja 1916). Niissä uudenlainen, elävä kuvallisuus sulautuu kansanrunouden pohjalta luotuun myyttiseen maailmaan. Vuodesta 1906 alkaen Leino alkoi kirjoittaa myös proosaa. Kansankuvan murrosta edustaa routavuositrilogia, johon kuuluvat romaanit Tuomas Vitikka, Jaana Rönty ja Olli Suurpää (1906‒1908). Näytelmissään Leino käytti lähinnä historiallisia aiheita. Leino tuli aikanaan tunnetuksi myös omaehtoisena kulttuurikriitikkona ja poliittisena pakinoitsijana.
Kansallisbiografia
Biografiskt lexikon för Finland
URN:NBN:fi-fe201501091110
Kirjat
lisää teoksia...
Viitteet
lisää viitteitä...

Lue Lisää